Ei näköjään riittänyt, että selvisin huhtikuusta, väsymys jatkuu vielä toukokuunkin. Kohta kuukauden kestänyt yskä on vienyt kuntoa (sitä vähäistäkin) huonommaksi, eikä energiaa ole riittänyt juuri mihinkään. Olemme hissutelleet kotona. Olen sentään yrittänyt tehdä päivittäin jotain pientä kotitottista. Parit agilitytreenit on pitänyt jättää väliin, mutta rallytokoon Jekku on päässyt. En tiedä, olenko maininnut, että pääsimme Paula Speerin kurssille? Tai siis että ostin tutulta loput kevään kerrat. Olen vissiin. Maininnut siis.
Rallytokossa on kyllä ollut kivaa! Ryhmä on hurjan mukava, kuten on kouluttajakin. Eteemme on nyt tullut uusia kylttejä ja uusia tehtäviä, aiempaa haastavampia siis. Kivaa opetella uutta! Uutta ovat olleet esimerkiksi tuplasaksalainen, oikealla puolella perusasennossa oleminen ja oikealla seuraaminen, sekä liike nimeltä "valkovuokko", jossa ohjaaja ja koira tekevät täyskäännöksen kumpikin eri puolelta.
Haastavaa on ollut se, että minä meinaan pitää remmiä koko ajan liian kireällä ja pyrin ohjaamaan Jekkua liikaa remmillä. Minulle valkeni vasta nyt, että remmi on kireällä, jos hihnan lukko-osa nousee pystyasentoon! Remmin pitäisi siis muodotaa alaspäin oleva kaari. Minä kun olin luullut ihan konkreettisesti, että remmi on kireä, jos se, no, kiristyy. Tämä remmin löysänä pitäminen on ollut minulle ehkä suurin haaste ja se juttu, johon olen nyt tuolla kiinnittänyt huomiota. Olen vain niin kertakaikkisen sekaisin siinä remmin kanssa säätäessä. Että kummassa kädessä sitä pidän, kummalla kädellä ohjaan ja kummalla kädellä palkkaan. Nyt olen tosin pari kertaa vetänyt niin, että en juuri radalla palkkaa. Hieman se rauhoitti ja selkeytti menoa.
Tänään rata tuntui hirmuisen vaikealta ja sisälsi monia uusia juttuja ja paljon oikealla istumista ja seuraamista! Eka kierros meni ihan reisille. Jouduin oikein nykimään Jekkua remmistä ruotuun. Radalta selvittyämme Paula kehotti seuraavalla kierroksella kokeilemaan ilman remmiä. Ja voi veljet, miten hienosti Jekku siitä suoriutui! Oli niin paljon helpompaa ohjata ja pitää kontaktia yllä ihan vain sanallisilla käskyillä ja selkeillä käsiohjauksilla, kun ei ollut sitä hiivatin hihnaa tiellä. Saimme kovasti kehujakin, että meni hyvin. Tekisi kovasti mieli treenata enemmän ilman remmiä, mutta koska alokasluokka suoritetaan hihnassa, pitää saada se kuitenkin ensin toimivaksi. (Ehheh, huomaatteko, että kovin olen kisoihin tähtäämässä...)
Lauantaina olemme Jekun kanssa menossa Tsaulle kisaamaan kolmen radan verran. Vähän jo jännittää uusi paikka. Pitää ruveta nyt tarkkailemaan lähistön kisoja, ettei ihan vallan tule taukoa. Vaikka olen minä pientä kesätaukoakin toisaalta miettinyt. Jekun turkki on niin paksu, että se väsyy jo ihan tavallisella lenkillä. En tiedä, miten se pystyy kesällä treenaamaan ja kisaamaan, jos ilmat siis tästä lämpenevät. Toivoa sopii, että lämpenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti