Rakkaudesta ruokaan?

On hämmentävää, miten taloudessamme voi olla ruokatottumuksiltaan kaksi niin täysin erilaista koiraa, oikein toistensa ääripäät. Jekkuhan on aina ollut ahne ja se varmaan söisi itsensä hengiltä, jos siihen tarjoutuisi tilaisuus. Jalo puolestaan ei ole koskaan syönyt erityisen ahnaasti, mutta nyt siitä on tullut niin nirso, että tuntuu, että se ei syö edes henkensä pitimiksi. En tiedä, pitäisikö siitä oikeastaan alkaa jo huolestua pikkuhiljaa...

Jekku on aina syönyt kuivamuonaa. Aluksi ekat vuodet annoimme First Choise -merkkistä ruokaa, jota ostin kasvattajan kautta. Se sopi hyvin ja Jekku voi mainiosti. Jalon tultua taloon ja sen kasvettua ruokamääränkin kasvaessa siirryimme antamaan Jekullekin samaa ruokaa kuin Jalolle. Tällöin ruokavalioon tuli osaksi myös jauheliha. Syötimme vajaan pussin Jahti&Vahtia, mutta se ei tuntunut oikein uppoavan. Se oli kooltaankin kovin suurta, joten se ei Jekulle niin passannut. Sitten marssin lähieläinkauppaamme ja pyysin apua. Myyjä suositteli Nutroa, joten sillä on menty nyt jokunen tovi. Olen välillä ostanut lammas-riisiä, välillä kanaa. Edelleen Jekulle maistuu. Jalolle ei.

Aiemmin Jalo on sentään syönyt, vaikkakaan ei kovin innostuneesti. Nyt viimeiset pari viikkoa on ollut todella nihkeää syömisen suhteen. Se on saattanut pyöritellä nappuloita kupissa varmaan viisi minuuttia ennen kuin on saanut satsin alas. Välillä se vain kääntyy kupilta pois, joten olen nostanut kupin ylös. Jekkuhan olisi valmis avustamaan Jalon kupin tyhjentämisessä, mutta sitä ei sallita.

Olen sotkenut ruokaan myös jauhelihaa, milloin minkäkin eläimen. Viimeksi kokeilin naudan mahaa. Jalo nyppii lihat kyllä sieltä nappuloiden seasta pois. Nyt parina päivänä tilanne on ollut se, että Jalo ei syö, ei kertakaikkiaan. Alan olla huolissani ja epätoivoinen. Tuo on niin laiha jo valmiiksi, että sen pitäisi kyllä ravintoa saada. En oikein usko sen olevan kipeäkään, kun se on muuten ihan pirteä ja makupalat kyllä maistuvat.

Mudeilla ilmeisesti on jonkin verran nirsoilua ihan yleisestikin. Kun kysyin muilta mudisteilta, joku suositteli raakaruokaa. Olen jo pitkään pohtinut Jekunkin kohdalla, että pitäisikö barffausta koittaa. Jotenkin olen vain niin mukavuudenhaluinen, että tuntuu helpommalta tuupata eteen kuivaruokaa. Tai nykyäänhän toki on tarjolla valmiita annospaloja barffiruokaakin, mutta säilytystilamme ja rahavaramme ovat rajalliset. Jekun kokoisella koiralla on sikäli sama, mitä syöttää, mutta Jalo syö jo huomattavasti enemmän.

Eilen päätin sitten kuitenkin, että jos ryhtyisi antamaan Jalolle ainakin raakaruokaa. Taas marssimme lähieläinkauppaamme, josta saa valmiita pakasteaterioita. 800 gramman pötköön on sotkettu kaikki koiralle tarpeellinen. Päätimme oikein ostaa fasaania, kuninkaiden ruokaa. Vähän ehkä herätti hilpeyttä Miehessä ja minussa, että annamme koirallemme hienompaa lihaa kuin itse koskaan syömme.

Aamulla koitti sitten hetki, kun Jalo sai eteensä ihan oikein fasaania. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Päädyin nauramaan ja soittamaan äidilleni "et ikinä usko" -puhelun. Ekan suupalan Jalo lähes yökkäsi takaisin kuppiin. Sen jälkeen se otti pienen pienen pienen palan lihaa, sylki sen lattialle... ja kävi kierimään sen päälle! Sillä välin kun minä olin hakemassa puhelinta, oli keittiön lattialle siroteltu lihaa oikein enemmänkin. Jalo asetteli itseään huolellisesti lihojen päälle makaamaan. Ja lopulta se sai ne syötyä. Tai siis osan. Kun aikaa oli taas kulunut 10 minuuttia, otin kupin pois ja lähdimme ulos. Ulkoilun jälkeen Jalo sitten hitaasti söi ruokansa loppuun.

Seuraavaksi yritän sitä, että motivoin Jaloa syömään antamalla sille jonkun käskyn. En tiedä, voi olla, että itse teen tästä nyt turhan ison numeron. Ei kai koira nälkään itseään tapa, eli kai se syö sitten lopulta, kun nälkä kasvaa tarpeeksi suureksi. Ja ehkä me suuntaamme lääkäriin, jos tämä ei tästä ala muuttua.