Sunnuntaina oli eka kerta mudien tottistelua Tuulissuolla. Yksi Turun seudun mudisteista on ystävällisesti varannut meille hallivuoron kevääksi, joten pääsemme mudiporukalla kokoontumaan yhteen, treenaamaan ja saamaan vertaistukea. Itse olen ainakin kokenut tärkeäksi, niin Jekun kuin Jalonkin kohdalla, että pääsen vaihtamaan kokemuksia muiden samaan rotuun haksahtaneiden kanssa. Lisäksi on kiva nähdä samaa rotua olevia lajikumppaneita. Jekun kohdalla tätä tarkoitusta palvelevat varsinkin schipperketreffit, Jalon kohdalla nyt nämä alkavat tottikset.
Meillä ei ole siis varsinaisesti ohjaajaa tai kouluttajaa, vaan jokainen saa omalla vuorollaan treenata tasonsa mukaan mitä haluaa. Toki apua saa kokeneemmilta. Odotteluajan koin myös hyödylliseksi sikäli, että Jalo sai vähän kaveerata siskonsa Rauhan kanssa ja oppi olemaan aloillaan häiriöstä huolimatta. Tätä jälkimmäistä on tullut tosin treenattua jo Tuijan tokotreeneissäkin.
Tällä kerralla tein Jalon kanssa lähinnä seuraamista. Ongelmana on ollut se, että kotona saamme tehtyä vain melko lyhyitä pätkiä. Nyt pääsi menemään ihan hallin pituudelta. Otimmepa vähän juoksuaskeleitakin. Seuruu toimi yllättävän kivasti.
Toisena ajatuksenani oli treenata maahan menoa ja varsinkin sitä, miten sen saisi napakammaksi. Sain muilta paikalla olleilta hyviä vinkkejä, mm. sen, että tekisin suoraan seisomasta maahan, en istumisen kautta (tai siis käskisin Jaloa tekemään...) ja että oma käskyni olisi napakka ja että auttaisin kädellä sitä. Eli ottaisin vähän nyt taaksepäin koko hommaa.
Tässä kuvassa treenattavana juuri tuo maahan meno. Nala paheksuu taustaulla, kun nuoriso on tullut riekkumaan. Paikalla oli siis peräti neljä suunnilleen saman ikäistä mudia. Oli kyllä kivaa! Sitten päivän päätteeksi ja vielä eilisen ratoksi Jalo pääsi peuhaamaan Romun kanssa. Voin kertoa, että eilen oli kotona hyvin hiljaista mudia...
Seuraavaa muditottista odotellessa siis. Kuvista (ja järjestelyistä) kiitos Eeva-Stiina "Iitu" Hatakalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti