Kuppi nurin

Joskus aiemmin kerroin, miten Jekulla oli pentuna tapana loiskutella tassullaan vesikupistaan vettä lattialle. Sittemmin tuo taipumus jäi, kunnes taas eilen alkoi. Jekku jo heti aamusta tyhjensi kerran kuppinsa. Kuivasin lattian, täytin kupin ja lähdin töihin. Iltapäivällä sama meinki jatkui. Kuulin olohuoneeseen, miten keittiöstä kuului kauhomista. Menin katsomaan, enkä voinut kuin nauraa. Jekku oli niin täydessä todessa, kun se kauhoi kuppia tyhjäksi. Sillä oli molemmat tassut kupissa, eikä se lopettanut ennen kuin kuppi oli tyhjä. Kuivasin lattian ja jätin pyyhkeen kupin alle, vettä kun oli melkoisesti. Täytin kupin ja lähdin taas olohuoneeseen. Ja taas alkoi kuulua loiskutusta. En heti jaksanut lähteä katsomaan tilannetta, vaan ajattelin, että kauhokoot, onhan siinä pyyhe lattialla. Raapiminen jatkui ja jatkui, joten lopulta päätin mennä katsomaan tilannetta. Jekku oli vesikupin kanssa jo eteisessä! Se oli sen siis jotenkin työntänyt eteiseen. Kun saavuin paikalle pällistelemään, Jekku otti kupin suuhunsa ja kantoi sen makuuhuoneeseen ja yritti hypätä sänkyyn, mutta se ei sitten enää onnistunutkaan. Siihen loppui Jekun mielenkiinto ja se lähti pois. Ja vielä kerran minä kuivasin lattian ja täytin kupin uudelleen. Voi, kun taas pääsisi tuon koiran päähän. Olisi niin todella kiva tietää, mistä tuo kupin tyhjentely johtuu!