perjantai 30. maaliskuuta 2018

Munajahti 2018

Bongasin jokin tovi sitten Facebookin Nose work -ryhmässämme mainoksen kiirastorstain munajahdista. Kyseessä olisi leikkimielinen kilpailu, jossa olisi kolme osakilpailua, joiden jälkeen katsottaisiin vielä kokonaistulos. Sinne siis!

Tietysti minua taas jännitti, kun emme pitkiin aikoihin ole Jalon kanssa juuri treenanneet. Siitä minulla on vähän huono omatunto. Pitäisi vaan säännöllisesti tehdä tätäkin, kun laji Jalolle niin hyvin sopii.

No niin, ensimmäisenä osakilpailuna oli laatikkoetsintä. Aikaa etsiä oli minuutti. Jalolla kesti noin 35 sekuntia. Sen tekeminen näytti vähän kaoottiselta, eikä ilmaisukaan ollut niin vahva, siis se ei mennyt maahan kuten on harjoiteltu, mutta pystyin silti tulkitsemaan sen löydöksi. Tarkoitus siis oli, että ohjaaja nostaa käden ylös ja hihkaisee "löytö!". Siinä jännityksessäni minä ensin kysymään, että onko se tässä, kunnes tajusin korjata ilmoitukseni löydöksi. Huh, sain pelastettua nahkamme, joten saimme täydet pisteet tästä osiosta.

Sitä mukaa kun oma vuoro oli ohi, pääsi halliin seuraamaan muiden suorituksia. Meininki oli mitä mainioin; miten sattuikin niin kiva porukka kasaan. Naurua riitti ja jännitystä toisten suorituksista ja tsemppausta.

Seuraava osio oli taktikointia. Etsittävälle alueelle oli sijoitettu kolme hajua, jotka oli pistetytetty eri tavoin: 15, 20 ja 25 pistettä (muistaakseni näin). Aikaa oli 1,5 minuuttia. Sai siis valita, pitääkö pisteet ensimmäiseksi löydetystä piilosta vai jatkaako vielä. Etukäteen emme tienneet, minkä arvoisia mitkäkin piilot ovat. Jalo löysi hajun pöydän alta, ja minä päätin visusti pitää saamamme pisteet. Se osoittautui kannattavaksi: saimme taas täydet 25 pistettä, jes!

Viimeisenä oli minuutti aikaa etsiä neljää piiloa. Me onnistuime löytämään kolme, eli kivasti meni. Paula kommentoi, että kun Jalo lähtee hajulle, näyttää se pelkältä sättäämiseltä, mutta silti se tietää, mitä tekee ja löytää hajut. Oli kiva huomata, että Jalolle ei tullut laisinkaan vääriä ilmaisuja. Siis kun se alkoi näyttää, että on löytänyt, se myös löysi. Hankala selittää, mutta huomasin joidenkin kohdalla, että koira ilmaisi piiloa, vaikka kyseisessä paikassa ei sitä ollutkaan. Jalo malttoi etsiä, kunnes todella löysi.

Tuli taas intoa alkaa treenata aktiivisemmin! Sitten jäimme odottamaan tuloksia. Kustakin osiosta palkittiin parhaat: nopein muna, taktikoivin muna ja osaavin muna. Me olimme muistaakseni taktikoivin muna -kilpailussa ykkösinä tasapisten toisen koirakon kanssa, joten voitto arvottiin toiselle parille. Sitten alkoi kokonaiskilpailun palkintojenjako. Mietin, että ihan kivasti meillä kyllä meni, joten pääsisimmekö palkinnoille. (Ei niin, että minä mikään kilpailuhenkinen olisin...) Kolmas ja toinen sija eivät napsahtaneet kohdalle. Yllätykseni oli suuri ja aito, kun meidät julistettiin voittajiksi! Mitä ihmettä? Jalo ja minä?!


Voi hyvät hyssykät, miten minä olen iloinen ja ylpeä Jalosta! Hitsi, minkä teki. Huh. Kyllä nyt kelpaa viettää lokoisa pääsiäinen; saimmehan saaliiksi vaikka mitä: suklaata minulle, pallo ja peuranluita Jalolle (ja saa Jekkukin peuraa!)

Jalon ensimmäinen pokaali

Kokonaispalkintosaalis
Suuret kiitokset vielä Idalle ja Paulalle järjestelyistä! Juhannuskisoja odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti