Maanantaina päätin ottaa Jekun kanssani treeneihin; minulla oli sen verran raskas työpäivä alla, joten ajattelin, että treeneistä voisi selvitä rennommin Jekun kanssa. Se kun on niin lunki kaveri. Vähän jekkuiluksihan se sitten kuitenkin meni.
Rata alkoi hyppyesteellä. En tiedä, että saiko Jekku vanhana agilitykoirana siitä kimmokkeen, että kyseessä olisikin agility. Se meinasi vähän sinkoilla ja kierteli kylttejä. Ei ollut kovin kaunista tekemistä nyt kyllä. Rata tosin oli voittajaluokan rata, jossa tehtiin paljon oikealla, eli sikäli ei ihmekään, jos nyt ei ihan nappiin mennyt.
Toisen radan kohdalla teimme niin, että ohitimme tyystin ekan kyltin, eli sen hypyn. Nyt Jekku pysyi hallussa vähän paremmin. Kyllä Hanna meinasi, että Jekku ihan heittämällä pääsisi alokkaasta ja avoimestakin läpi. Tosiaan, se ajatus on vähän alkanut itselläkin kyteä takaraivossa. Meinasin jo, että ilmoitan Jekun huhtikuun lopulla Salossa pidettäviin kisoihin, mutta tulin sentään järkiini. Sen verran vähän olemme treenanneet, ettei ehkä ole järkeä käyttää aikaa ja rahaa tuohon. On meillä vielä aikaa! Siinä odotellessamme vuoroamme treenitoveri kysyi, onko Jekku Jaloa nuorempi. Hänen hämmästyksensä oli melkoinen, kun kerroin, että Jekku täyttää, itseasiassa muuten perjantaina, kahdeksan vuotta! Ei siitä vaan uskoisi.
Ja kävipä muuten vielä sitten niin, että minä nyt ilmoitin syksyksi sekä Jekun että Jalon vakkariryhmiin. Oho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti