Jos aloitetaan kuitenkin Jekusta. Se alkoi vinkua innosta, kun kaarsin auton agilityhallin parkkipaikalle. Autosta päästyään sen piti aukoa päätään Fanta-vaarille ja vähän Paulille ja Kaapollekin. Kun lähdimme lämmittelylenkille, otin Jekun lisäksi Fantan hoteisiini. Hallissa Fanta on kovin pahana Jekulle, kun Jekku tietysti pyrkii makkarasaaliille, joka Fantan tulkintojen mukaan on vain hänen. Mutta lenkillä nuo kaksi pikkumustaa kulkevat hyvin sopuisasti ihan rinta rinnan.
Hallissa Jekku niin ikään kävi kuumana ja oli ihan liekeissä ja retuutti remmiä. Kun rakensimme rataa ja tutustuimme siihen, Jekku oli erään ryhmäläisemme äidin hoteissa. Noista kahdesta on tullut oikein hyvät kaverit ja Jekku jää mielellään aina Marenin hoteisiin. Nytkin se oli ihan syliin asti päässyt katsomaan, kun me kävimme rataa läpi.
Rata oli todella kiva! Ja sujuikin ihan melkoisen kivasti! Tällä kerralla mielestäni hipsuttelin paria aiempaa kertaa enemmän, mutta hyvin se kuulemma oli mennyt. Vielä kovemmin pitäisi oppia käskyttämään Jekkua. Ihan muutama kohta tökki, mutta noin pääsääntöisesti jäi sellainen fiilis, että jee, me suoriudumme! Vauhtia toki kaipaamme lisää ja varmuutta, mutta nyt taas hahmotin ihan itse muutamassa kohdassa, miten tulee ohjata! Se on jo paljon. Olavi meinasi, että kisaamaan pitäisi lähteä. Apua! Huominen vielä olisi aikaa ilmoittautua ATT:n pääsiäiskisoihin... Mennäkö vaiko eikö...
Jalokin on ihan kevätfiiliksissä. Lenkeillä se on, kuten todettua, ihan irti itsestään. En muista, koska se olisi ollut näin pitkiä aikoja noin iloinen. Se heiluttelee häntäänsä ja ihan kuin se hymyilisi. Se etsii keppejä ja hyppii vasten tarjoten niitä. Niitä ei tarvitse heitellä, vaan vain pitää kiinni, jotta Jalo saa jäystää sen silpuksi.
Jokunen päivä sitten oli vielä ihan sulaa ja lämmintä. Lenkillämme Jalo ikään kuin sattumalta osui erääseen katusyvänteeseen muodostuneeseen vesilätäkköön. Ihan parin sekunnin ajan Jalon päässä tuntui raksuttavan, kunnes se tajusi: vettä! Sitten alkoi polskiminen. Ja kuraahan siitä sitten lopulta tuli. Kotona tuli Mieheltä satikutia, että miten minä nyt noin. No miksi en! Kuraa se vain on; kyllä sen pestyä saa! Antaa toisen nyt nauttia! Sitä kuraa riitti sitten ihan otsaan asti. Mutta kyllä vaan oli iloista poikaa vielä rappukäytävässäkin. Lopuksi pari sumeaa kuvaa kuraisesta mudista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti