Treffailua

Olimme eilen vihdoin pitkästä aikaa treffeillä muiden skipien kanssa! Olipa mukavaa! Olemme viimeksi tainneet olla helmikuussa... Kai. Maaliskuussa jäi väliin Jekun jalkavamman vuoksi ja huhtikuussa siksi, kun itse olin seuraamassa agikisoja. Mutta nyt vihdoinkin pääsimme osallistumaan.

Olimme tapamme mukaan vähän etuajassa, jolloin paikalla oli vasta vilkuttaja-Nemo. Seuraavaksi saapuivat veljekset Vili ja Velmu, sitten Anita Ilmari-pennun ja Vilman kanssa, toinen Nemo mukanaan Iita ja Pimu ja lopuksi vielä pikku-Vili. Pahoittelut, jos nyt sekoitin Iivarin ja Ilmarin. En ole vielä oppinut, kumpi on kumpi.

Oli miten oli, pienet uudet Luupää-pennut olivat todella reippaita! Siellä ne juoksivat ja mennä viipottivat mukana. Toinen Nemoista ihastui Viliin vallan mahdottomasti ja koitti astua sitä. Pikku-Vili ei ollut moksiskaan, vaan ärisi, murisi ja huitoi tassuillaan vastaan. Ei merkkiäkään alistumisesta. Kunnon Luupää.

Jekku kirmaili eniten Vilman kanssa. Jekku on loppujen lopuksi vähän hidas; tuntuu, että kaikki koirat kokoon katsomatta painelevat sitä karkuun, ja Jekku saa jäädä jahtaavaksi osapuoleksi aina. Ei se tosin tunnu sitä haittaavan. Ja pääasia ihan ylipäätään, että pääsee juoksentelemaan.

"Hei, kuka tulee?"

"Jee, kavereita!" Huomaa vaanimisasento.