Pieni paimenpoika

Sunnuntaina oltiin Jekun kanssa kokeilemassa lampaiden paimennusta! Sain vinkin ja linkin eräältä toiselta schipperken omistajalta ja ajattelin, että kaikkea pitää kokeilla, miksei sitten paimennustakin. Schipperkehän on paimenkoira, tosin ei se kai lampaita ole koskaan paimentanut. Myös rotunimi schipperke tarkoittaa pikkupaimenta (olenkohan kirjoittanut schipperke-sanan etymologiasta joskus? Jos en, tämä erhe pitää korjata). Joskus Laiviksesta luin paimennuksesta ja siinä todettiin, että kaikilla schipperkeillä ei ole paimennusviettiä, joillakin on. Jekku kuuluu ensin mainittuun ryhmään. Jekulla ei ollut siis tipan tippaa taipumusta tai kiinnostusta lampaisiin. Meitä oli tuolla paimentamassa viisi koirakkoa. Koska me olimme ensikertalaisia, vuoromme oli viimeisenä. Itse sain siis ensin vähän seurata, mitä aitauksessa tapahtuu. Tai mitä siellä pitäisi tapahtua. Oli kyllä hienoa nähdä, miten koirat saivat lampaat kulkemaan järjestyksessä. Tilan omistajan australiankelpie paimensi ryhmän lampaita avoimelta pellolta aitukseen. Vau. Niin, olimme siis Liedossa, Kaisa Hilskan tilalla. No joo, kun meidän vuoromme koitti, Kaisa ehdotti, että ihan vaan ensin annetaan Jekun tutustua lampaisiin ja katsotaan, miten se reagoi. Jekku oli pitkässä liinassa. Se ei ollut moksiskaan lampaista, vaan alkoi vaan haistella aitauksen hajuja. Lampaat kävelivät edellä, mutta Jekku hädin tuskin vilkaisi niitä. Lopulta Kaisa kehotti päästämään Jekun vapaaksi, kun ei sillä ainakaan mitään aggressioita lampaita kohtaan tuntunut olevan. Lopputulos oli, että minä kuljin lampaiden jäljessä paimentaen niitä, ja Jekku vaan hengaili. Välillä se tuli lähemmäs lampaita ja haisteli, että mitäs kavereita nämä ovat. Se siitä. Seuraavalla kierroksella menimme metsään. Meitä oli siellä kolme koirakkoa. Kaksi ensimmäistä ottivat metsälenkin alkupätkän, me sitten viimeisen etapin kohti lampolaa. Tällä etapilla Jekku oli kiinnostuneempi Kaisan Ninja-kelpiestä kuin lampaista. Mies oli mukana ottamassa kuvia, ja yhdessä kuvassa näkyy, miten minä taas paimennan lampaita ja Jekku riekkuu naama väärään suuntaan katsoen Ninjaa. Välillä Jekku intoutui vähän juoksemaan lampaiden kanssa, mutta sekin oli lähinnä vaan juoksentelua silkasta juoksemisen riemusta. Eipä tarvitse tätä lajia toiste kokeilla. Mutta ihan kiva kokeilu tämä oli! Voi, kunpa edesmennyt Karo-pumimme olisi päässyt kokeilemaan paimentamista! Sillä oli selkeästi paimennusvietti, sillä pihalla se alkoi paimentaa ihmisiä yhteen juoksemalla rinkiä erillään olevien ihmisten ympäri.