Rally-tokokisa 3.12.

Kuten viimeksi totesinkin, olen hullu, yllytyshullu. Niinpä päätin, että yritän ilmoittaa sekä Jekun että Jalon Tsaun rally-tokokisoihin. Luvassa oli tuplakisat, eli kaksi erillistä ja eri tuomarin rataa. Sormi oli liipaisimella heti 00.00 yöllä, kun vuorokausi vaihtui ja ilmoittautuminen alkoi. Ja niin lunastin meille neljä kisapaikkaa: kaksi Jalolle ja kaksi Jekulle. Ja hyvä olikin, että olin ajoissa; myöhemmin kävi erinäisissä keskusteluissa ilmi, että 00.04 yrittäneet eivät enää ehtineet. Taustalla toki on tulevat muutokset rally-tokossa (joista ehkä vielä joskus saan tehtyä oman postauksensa). No mutta, me pääsimme mukaan! Jalo tavoittelemaan koulutustunnusta RTK1, johon olisi hyvät mahdollisuudet, kun oli kaksi rataa mentävänä. Jekku lähti ihan villinä korttina noin neljän treenin perusteella ja pystymetsästä.

Kisapäivä koitti sateisena. Onneksi kisa sentään oli sisätiloissa. Koska vedin kahdella koiralla molemmat radat, olin jo ounastellutkin, että saattaisimme startata sekä alussa että lopussa. Niinkin alussa sitten olimme, että Jalo oli ensimmäisen, Iiris Harjun, radan ensimmäisenä koirana. Enpä olekaan vielä koskaan missään lajissa startannut ensimmäisenä. Nyt olin oikeastaan ihan helpottunutkin, kun ei tarvinnut pidempään jännätä. Rataantutustuminen oli vieläpä kahdessa erässä, joten ehdin rauhassa hakea Jalon ja tehdä pieniä juttuja sen kanssa, kun loppuosa oli vielä tutustumassa rataan.

Eniten jännitin radan alkua: jos Jalo lähtee messiin, se menee kuin juna. Mutta pahinta on ollut meillä radan alku: Jalolla kun on tapana lähteä hillumaan ja ihmettelemään, että missä olemmekaan. Kyllä se nytkin yritti vähän pöristä yhdelle koiralle, mutta muutoin katseli radalle ja oli kontaktissa kanssani. Pyörittelin sitä sitten erinäisissä tehtävissä radalle astellessamme. Niinpä se oli mukanani ja kuulolla. Se malttoi odottaa, kun vastasin tuomarille olevamme valmiita ja vieläpä lähti asiallisesti mukaani! Kyllä siitä henki sellainen, että se saattaisi millä hetkellä hyvänsä ampaista jonnekin, mutta armollisesti se suostui kanssani kulkemaan.

Näin jälkikäteen ajatellen en taas muista radasta juuri mitään, yksityiskohtia ainakaan. Hyvä fiilis jäi, vaikka jotkin jutut kai jäivät vähän epävarmoiksi. Mutta mitään hillumista tai kuumumista ei ollut, joten en voinut kuin olla tyytyväinen Jalon suoritukseen. Kisoissa oli ilmeisesti tavoitteena reaaliaikainen tulospalvelu, joka lakkasi toimimasta noin viidennen koirakon jälkeen. Mutta ei se mitään: meidän tuloksemme tuli heti näkyviin: 85 pistettä. 85 pistettä! Hyväksytty tulos, joka tiesi RTK1-koulutustunnusta! Voi Jalo! Ja taas, jos harrastaisin sydämiä tai hymiöitä, tässä totta totisesti olisi sydämen paikka!

Olen niin todella iloinen saavutuksestamme! Aina ei Jalon kanssa ihan helppoa ole ollut. Tiedän, että se osaa ja tekee mielellään, mutta sitten kisatilanteessa hermo pettää, sekä siltä että minulta. Nyt oli tähtien asento suosiollinen.

Jalo olisi päässyt sitten siirrettynä avoimen luokan radalle, mutta minä en tohtinut siihen tarttua. Niinpä Jalon osalta päivä oli pulkassa. Vein sen autoon ja hain Jekun tilalle. Ensimmäisen alokasluokan radan jälkeen lähdin viemään Jaloa kotiin, kun turhapa sen olisi ollut lähinnä autossa makoilla. Nyt se pääsi kotiin ja Miehen viereen sänkyyn makoilemaan.

Jekku sitten kisasi kahden startin verran. Niistä kummastakaan ei jää jälkipolville mainittavaa. Huoh. Ensimmäinen rata kaatui eteen tulemiseen ja peruuttamiseen siitä. Vähän osasin näin ounastellakin, sillä tuo liike on jostain syystä Jekulle vaikea, emmekä ole sitä oikein treenanneet kunnolla. Lisäksi hihna kiristyi muutamaan kertaan, ja kerran Jekku käväisi oikealla puolellani! Pisteitä jäi meille 58 siltä radalta... Toiselle radalle mennessä Jekku oli kyllä paremmin kuulolla selkeästi ja se lähti tekemään todella iloisesti. Siitä huolimatta nollatulos 64 pisteellä tältäkin radalta... Argh! Nyt tosin lopullinen moka meni minun piikkiini, sillä ohitin maalikyltin väärältä puolelta! Aivan täysin turha virhe! Lisäksi Jekulle tuli ihan totaalinen jäätyminen radan loppupuolella, kun se ei äkkiä muistanut, mitä tarkoittaakaan käsky "istu!". Se vain seistä toljotti, eikä tehnyt elettäkään istuakseen. Uusin liikkeen, kun ajattelin, että jospa se sitten uudella lähestymisellä muistaisi. Mutta ei muistanut, ei. Niinpä jatkoimme vain eteenpäin. Tosin olisimme saaneet 74 pistettä ja hyväksytyn tuloksen, jos minä, hitto vie, en olisi mokannut niin nolosti!

En nyt sitten tiedä jatkosta... Kiva olisi jatkaa kumpaisenkin kanssa, mutta... Nyt huilitaan joulun yli ja katsellaan sitten ensi vuoden puolella, mitä teen/teemme.

Ai niin, tuomareiden kommentit! Jalolle todettiin: "hienon näköistä yhteistyötä"! No niin on, parhaimmillaan! Iiris Harju totesi Jekusta: "koiralla erinomainen takapään käyttö", ja Tiia Hämäläinen sanoi: "Hieno kontakti".

Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä, ja olen todella iloinen koiristani!