Oioi, voi voi... On taas ollut hiljainen vuosi. Äh. Vaikka koirat olennaisena osana elämääni kuuluvatkin, on silti ollut aika paljon muutakin elämää elettävänä. Olemme me sentään jotain tehneet. Katsotaanpa taas vuoden takaisia suunnitelmia ja sitä, miten ne ovat toteutuneet tai jääneet toteutumatta. Kopioituna siis viimevuotinen teksti, kursiivilla kommentit.
Jekku
Minä tein nyt sitten sen päätöksen, että jätän agilityn yhä tauolle.
Minulla on jo useana perjantaina tiedossa muita menoja ja juttuja, ja
itseni tuntien tiedän itseni myös niin väsyneeksi, etten jaksa
välttämättä treeneihin raahautua. Lisäksi kesä ammottaa suurena
kysymysmerkkinä, joten ainakaan mikään kisaaminen ei tavoitteena olisi.
Tässä kun on muiden blogeja lueskellut ja agilityvideoita katsellut, on
kyllä vähän hinku kentille. Se on sinänsä hyvä tunne, että ehkä se
sitten syksyllä taas siivittää meidät toivottavasti agilityn pariin!
Syksyn tullen työt veivät minua yllättäen vähän kauemmas niin, että perjantaisiin treeneihin ehtiminen olisi ollut vähän hilkulla. Lisäksi on vain myönnettävä, että työ kuormittaa sen verran, että viikon päätteeksi on päästävä makaamaan sohvalle, ei juoksemaan agilityradalle. Näin ollen voinen nyt todeta agilityn olleen osaltamme tässä. Lajista pidän kovasti, joten toivon, että ehkä joskus jonkun kanssa vielä kisakentillekin pääsen.
Vähän myös olen ajatellut viritellä jotain rally-tokoa, taas, Jekullekin.
No hei, tämä toteutui! Kun Jalo oli sairaslomalla, Jekku pääsi treeneihin. Ja niistä innostuneena sitten kahdesti kisoihinkin.
Treffeillä käyn, jos aikatauluihin ja jaksamiseen passaa.
No, enpä käynyt. Ehkä kerran. Kun on ollut pitkään pois, on jotenkin kova kynnys taas mennä sinne.
Jalo
Jalon kanssa jatkamme rally-tokoa nyt täällä Turun seudulla, tai siis
Liedossa. Vuoden ekat treenit ovat huomenna! Jee! Olen myös katsonut jo
kalenteriin vähän kisoja. Eli ainakin se RTK1 olisi tämän vuoden
tavoite!
Jes! Tämän tavoitteen saavutimme! Jäin oikein miettimään, että mitenkäs tuo treenaaminen. Mutta niin, kävimme tosiaan Liedossa pari kuukautta. Sitten se jäi. Yhden kurssin kävin Tuijalla. Sitten syksyllä rally-toko jatkui taas Paulan ja Hannan opissa. Syksyllä ilmoitin Jalon yksiin kisoihin, tai no, tuplakisoihin, joista ekalta radalta napsahti hyväksytty tulos ja se koulutustunnus RTK1! Jes!
Perjantaina menemme Halikkoon Paulalle kokeilemaan nose workia.
Katsotaan, miltä se vaikuttaa. Jos se tuntuu sopivalta, siitä voisi
sitten ihan jonkun kurssin käydä.
No sehän vaikutti kivalta! Halikkoon asti en jaksanut treeneihin ajella, mutta onneksi Kaarinassa pidettiin loppukesästä alkeiskurssi, ja siihen perään Turussa jatkoa. Sen jälkeen kävin pari kertaa vapaissa treeneissä. (Meille kyllä sopii huomattavasti paremmin sellainen ihan kurssimuotoinen tai säännöllisesti sovitut treenit.)
Luulen, että Jalon osaksi en nyt kirjaa mitään tämän enempiä. Jos jotain muuta tulee, se on sitten ihan vaan plussaa ja ekstraa.
No, ei ollut eikä tullut.
Romun osalle en aseta mitään. Romu asuu Miehen äidin kanssa Espoossa ja
viettää siellä kivaa kotikoiran elämää. Ehkä välillä Jalo ja Romu
pääsevät treffaamaan toisiaan.
Tästä en olekaan blogissa tainnut kertoa... Miehen äiti ei enää halunnut pitää Romua, joten Romu löysi lopulta ja onneksi uuden kodin Kirkkonummelta. Kaikkea hyvää ihanalle Romulle sinne! < 3
Melko maltillinen vuosi siis tavoitteiden suhteen ainakin tulossa. Niin
joo, ehkä blogia voisi päivittää ahkerammin, jos siis jotain
päiviteltävää ilmenee!
No jaa, enpä tainnut kovin ahkera olla blogin päivittämisessä. Toisaalta blogiin kirjoittelu on kyllä ihan suoraan verrannollinen siihen, miten paljon elämässä tapahtuu. Ja nyt kun ei tapahtunut, ei juuri kirjoittelemistakaan ollut.
Vuosi 2018 kehiin!
Kyllä en uskalla suurempia enää suunnitella...
Olen ilmoittautunut kevääksi taas rally-tokoon ja ehkäpä vaihtelen siellä vuoroin Jekkua vuoroin Jaloa. Tai riippunee ryhmästä. Voi olla, että pääsääntöisesti treenaan Jaloa, jos ryhmä tuntuu kivalta. Syksyllä Jalo vähän provosoitui liikaa eräästä porukan uroksesta, joten loppusyksyn kävin treeneissä vain Jekun kanssa, kun se on niin paljon rennompi tyyppi. Silti kuitenkin Jalo on se, jolle säännöllinen harjoittelu tekisi kovin hyvää.
Jalo sai sen RTK1:n, enkä tiedä, tohdinko ikinä edes tavoitella seuraavaa koulutustunnusta. Lisäksi rally-tokon kisaamiseen on tulossa muutoksia (joista minun piti komeasti kirjoitellakin), jotka vähän vaikuttavat siihen, viitsiikö ylipäätään kisata.
Huomenna olemme menossa vuoden viimeisiin nose work -treeneihin. Sitä lajia haluaisin ensi vuonnakin jatkaa. Kuka tietää, jos pääsisi siinä vaikka ihan kisaamaankin!
Niin ja hei, minullakin on suunnitelmia! Siis ihan itseni kanssa! Olen jo tovin pohtinut, että kun enää ei tule harrastettua koiranäyttelyitä näytteilleasettajana, voisiko näyttelyitä harrastaa jotenkin toisella tavalla. Niinpä ilmoitin itseni kehäsihteerikurssille. Se on heti tammikuun toisena viikonloppuna Ikaalisissa. Kennelpiirit noita kursseja järjestävät, mutta Varsinais-Suomen kennelpiiri on ollut kovin hiljainen, joten piti sitten lähteä Satakuntaan kouluttautumaan. Vähän jo jännittää. Katsotaan, mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään. Luultavasti tulen kyllä raportoimaan ainakin kurssista.
Kiitos mahdollisille lukijoille, toivottavasti teitä vielä on, vaikka aika hiljaista on pidellytkin.
Menestyksekästä tulevaa vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti