Joulu tuli, oli ja meni ilman, että täällä blogin puolella huomasin asiasta toivotella. Yllä olevan kuvan myötä toivotin hyvät joulut meidän porukaltamme, kas kun en taaskaan saanut aikaiseksi lähettää joulukortteja.
Meidän joulumme oli tänä vuonna sikäli hieman erilainen, että joulua vietettiin täällä meillä äitini ja Miehen äidin ja veljen kanssa yhdessä. Oli kivaa, kun ei tarvinnut itse pakata ja roudata itseä ja kamoja jonnekin. Toisaalta missään vaiheessa en varsinaisesti saanut kiinni joulufiiliksestä. Mutta ei se mitään.
Itse stressasin etukäteen, että miten Jalo suhtautuu Miehen veljeen. Jalo kun ei vieraista oikein diggaile. Vieraiden saavutta istutin setämiehen (kyllähän Miehen veljeä voi koirien sedäksi kutsua, eikö!?) keittiöön ja annoin kasan nameja kouraan. Hän sitten syötti Jaloa, joka söi ihan kiltisti. Kun setä ojensi kätensä, Jalo ärähti. Mutta se olikin sitten ainoa ärähdys. Setä osasi olla rauhallisesti ja hötkyilemättä, eikä kiinnittänyt Jaloon mitään huomiota. Jalokaan ei kokenut tarvetta vahtia, vaan esimerkiksi meidän ruokaillessamme Jalo makoili ihan rentona olohuoneessa.
Olen kovin iloinen siitä, miten kaikki sujui! Ei Jalosta ja sedästä nyt kavereita tullut, mutta joulupäivänä Jalo istui paikallaan sedän kävellessä vierestä ohi. Pitäisi varmaan nähdä useammin, niin Jalo tottuisi. Huomasi kyllä, että nuo pari päivää olivat kuitenkin kovin stressaavia Jalolle: sen verran se oli taas väsynyt joulupäivän iltana ja vielä tapaninakin.
Katsotaan, jospa saisin aikaiseksi vielä perinteisen vuosikatsauksen tässä ennen vuoden vaihtumista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti