sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Päivittelyä

Jahas, mitähän edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut... Kai vähän treenailua sekä Jekun että Jalon kanssa. Tuntuu, että nykyään ei juuri ole paljoa päivitettävää: elämä soljuu eteenpäin päivästä toiseen samanlaisena: koirien ulkoilutusta ja kotitreeniä, sekä kerran viikossa ohjatut treenit kummankin kanssa. Ehkä pitäisi tsempata ja aktivoitua, mutta en kyllä toisaalta tiedä, että minkä suhteen. Kisoja kai sitten vaan. Jotenkin tuntuu, että jonkinlainen jumitus tässä painaa edelleen. Omat muuttuneet työkuvioni vähän painavat minua niin, että ylimääräistä energiaa ei ole. Ja vaikka tiesin tämän (siis työt), päätin silti vielä alkaa tehdä täydentäviä opintoja tänä vuonna. Että sellaista. Seliseli.

Rally-tokossa oli taas Hanna ohjaamassa, joka heti ekalla kierroksella käskytti minua (tai siis Jaloa) menemään hihnatta. Ja niinpä me vetäisimme molemmat kierrokset vailla remmiä! Jihuu! Ei meininkiäkään, että Jalo olisi minnekään hötkyillyt. Ratakin oli vaikea, kun oli paljon seuraamista oikealla puolella, mikä luonnollisesti on vielä meille vierasta. Siltikin selvisimme kunnialla. Mikä kaikkein hienointa: Jalo ottaa odotteluajankin jo paljon rennommin kuin ennen! Aiemminhan olen joutunut namittamaan sitä oikeastaan koko ajan, mutta nyt käskytin ja namitin vain silloin, kun joku toinen koirakko tuli tekemään lähimpänä olevaa tehtävää. Edistystä siis siinäkin! Hanna totesi, että ei näe estettä sille, että starttaamme AVO-luokassa, kunhan siis ALOsta selviämme. Tässäpä sitä haastetta ja tavoitetta ensi vuodeksi siis! Jee!

Jekun kanssa agility sujuu treeneissä ihan kivasti. Sujuisipa kisoissakin. Tänään olisi ollut kotikisat, mutta kun eilen oli jo ohjelmaa, en halunnut tätä päivää "uhrata" kisaamiselle ja jännittämiselle, vaan ihan vaan rentoutumiselle. Ehkä sitä taas ehtii. No mutta treeneistä. Viimeksi Olavi keksi, että tehdäänpä vähän uudella tavalla rataa! Siis niin, että kädet pidetään selän takana (tai sivulla roikkumassa, miten nyt haluaakaan), ideana siis, että ohjataan vain vartaloa käyttämällä. Olin ihan varma, että emme selviä. Mutta kas, selvisimmepä! Yllätyin ihan itsekin. Sain jopa takaakierron ja persjätön tehtyä ihan vain hartialinjalla ohjaamalla. Ensimmäinen kierros tehtiin tosiaan "kädettömänä", toinen sitten niin, että sai käyttää käsiohjausta. Sitten pidettiin tauko, jonka aikana muut vetivät kaksi kierrosta ilman käsiä ja käsien kanssa, ja sitten vielä saimme tehdä yhden kerran. Sai valita, tekeekö kädet selän takana vai käsillä ohjaten. Kun olin alkuun päässyt, valitsin tuon kädettömän ohjauksen. En minä sitä kisoissa lähtisi käyttämään, mutta treeneihin tuo kyllä piristystä, kun pääsee vähän haastamaan itseään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti