Muutoksia

Huoh. Niin siinä sitten kävi, että vannoutunut turkulainen vaihtoi kuntaa. On ollut vähän hiljaista täällä viime aikoina, kun on ollut noita muuttohommia. Vaikka oli aikaa pakata, roudata ja muuttaa, silti kaikki tuntui lipuvan sinne viimemetreille. Vappuviikonloppuna sitten rykäisimme koko homman pakettiin lopullisesti. Nyt sitten asustelemme omakotitalossa. Enpä ihan helposti olisi tuotakaan uskonut sanovani.

Talo ja piha ovat tuttuja: tämä on Miehen vanhempien talo, johon muutimme. Ja ehkä siksi uskalsinkin heittäytyä tähän: tiesin, että ainakin kesät olen täällä viihtynyt mainiosti. Ensimmäisen viikonlopun jäljiltä on myös todettava, että onhan se aika luksusta, kun voi nauttia aamukahvit terassilla!

Jalo on sen verran herkkis, että on ollut selkeästi stressissä muutosta. Tai siis eihän se ole tiennyt, mistä on kyse. Kun keskustakodissa pakkasimme ja setvimme tavaroita, Jalo oli, ei nyt paniikissa, mutta hermona ja halusi päästä syliin, kun oli niin jännittävää. Jekku on oma lunki itsensä. Minua harmittaa, kun nyt pari viikkoa on mennyt niin, etten kyllä juuri mitään ole ehtinyt poikien kanssa touhuta, mutta ehkä tämä tästä. Tänään koirat ovat saaneet olla aika paljon pihalla, ja kävin myös vihdoin hieman pidemmän lenkin, joten nyt illalla ne ovat näyttäneet jo vähän väsyneiltä.