Joo-o, hiljaista on pidellyt. Muutto, kämpän asuttavaksi laittaminen ja yleinen kevätväsymys ovat verottaneet sen verran, että tekstiä ei ole juuri syntynyt. Eikä toisaalta mitään ole juuri tapahtunutkaan. Mutta nyt lähtee!
Olemme koirien kanssa lähinnä nauttineet ihanista ilmoista ja isosta pihasta. Yllättävästi pojatkin ovat olleet illalla väsyneitä ihan vaan pihan partioinnista ja kalliohyppelystä ja nurmikolla piehtaroinnista. Nyt olen kuitenkin koonnut itseni, ja olemme vähän tehneet päivittäin jotain pientä rally-tokoa tai vastaavaa.
Toukokuussa Jekun treenejä vähän jäi väliin. Viime viikolla vihdoin pääsin, ja ihan reisillehän se meni. Olin niin hukassa radalla, ettei tosikaan. Vasta kun Olavi kädestä pitäen (lähestulkoon) näytti, mitä missäkin pitäisi tehdä, räpelsin radan läpi. Räpellyksestä huolimatta Olavi sai minut yllytettyä kisoihin! Joten huomenna startataan kisakausi reilun vuoden tauon jälkeen! Apua! Voi minua yllytyshullua!
Eilisen treenit menivät oikein kivasti! Taas sössin ensiyrittämän, mutta kun Olavi taas tuli johdattelemaan, vetäisin radan nollana. Nyt sitten mietin, että tarkoittavatko onnistuneet kenraalit huonoa suoritusta? Toisaalta meidän kohdallamme huono kenraali voi niin ikään merkitä huonoa suoritusta. Eniten se on nyt kiinni siitä, muistanko radan ja osaanko ohjata sen. Sitten seuraavaksi jännintä on kepit. Jos nuo klaarataan, loppu mennee itsestään. Ehkä. Palaamisiin siis kisojen jälkeen. Apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti