Huh, viimeinkin siis pääsimme tänään Jekun kanssa kisaamaan! Ajellessani kohti Saloa kyllä mietin, että mitähän järkeä tässä nyt taas on... Emme me ole valmiita kolmosten kisoihin vieläkään kuitenkaan.
Kisan järjesti Koirakerho Tassut. Heille haluaisin tässä ja nyt antaa palautetta, siis kiitosta: kiitos, hienosti järjestetyt kisat! Homma toimi kuin tanssi, radat alkoivat jopa etuajassa ja kaikki meni varsin sujuvasti. Buffetista sai hirmuisen hyviä sämpylöitä, eikä kahvikaan ole aikoihin maistunut noin hyvältä! Tunnelma oli letkeän leppoisa. Varsin hyvä oli aloittaa kisaaminen pitkän tauon jälkeen tuolta.
Itse tarkkailin ratoja medien kiitäessä radalla. Se oli hyvä, sillä niin sain hieman hahmotettua, miten rata menee. Itse rataantutustumisessa saattoi sitten keskittyä siihen, mitenkä sitä ohjaisi. Ja siinähän sitä olikin miettimistä. Jokaisella radalla oli melkoisen visaisia kohtia, joita jäin pohtimaan.
Omaa vuoroani odotellessa nojasin päätäni aitaan ja mietin, että en millään tule muistamaan rataa! Mutta hahaa, muistinpas! En jännittänyt mitenkään ihan kovin kamalasti, mutta lähinnä hirvitti juuri se, että sekoilenko kentällä ihan kamalasti. Sitten kun lähti liikkeelle, jotenkin se rata tuli kuin selkärangasta, vaikka aikaa opetteluun onkin vain se viitisen minuuttia. Jotain on selkeästi pitkän tauon aikana tapahtunut: nyt minä ihan oikeasti tiesin, minne olen menossa. Keskimmäisellä radalla luulin jo hetken unohtaneeni suunnan, mutta jollain vaistolla ilmeisesti osuin oikeille esteille.
HYLlyähän meille lähinnä oli tarjolla, mutta ei haittaa! Ekalla radalla se tuli kohdasta, jota en olisi arvannut. Olin siis tutustumisessa hinkannut mielestäni haastavia kohtia, joten ilmeisesti sitten unohdin "helpot" ansat tykkänään, ja sieltähän se Jekku poimi väärän esteen. Toka rata kosahti, kuten niin tyypillisesti, kepeille. Jekku löysi kepit kyllä kivasti, vieläpä siltä heikommalta puoleltamme, mutta jätti yhden välin pujottelematta, enkä minä sitä sitten korjannut, vaan jatkoin posotusta. Kolmannella radalla keppikulma oli ihan älyttömän hankala, ja olin taas varma, että siitä emme selviä. Selvisimme, mutta taas Jekku vähän varasti kesken kaiken. Nyt korjasin sen, eli siitä vitonen. Lisäksi toinen vitonen tuli, jostakin. Ja vielä sen päälle yliaikaa paljon. Mutta ihan kaiken kaikkiaan tekemisen fiilis oli hyvä, Jekku totteli ohjauksiani, ja varsinkin takaakierrot menivät hienosti! Nyt vain tarkkuutta ja vauhtia...
Oli kyllä mahtavaa olla kisaamassa pitkästä aikaa! Ehkä tauko on sitten jollain tavalla tehnyt todella hyvää, vaikka koko agility on melkein ollut unohduksissa. Ilmoittauduin jo seuraaviin kisoihin; ne ovat torstaina. Ehkä jopa uskallan pyytää videomateriaalia radoilta. Se on sitten toinen juttu, julkaisenko niitä ikinä missään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti