Tänään sen sijaan olimme pääsykokeessa agilityn alkeiskurssille! Vähän jännittää, miten meidän käy. Koirakoita oli 34 ja kurssille otetaan 16. Tiukaksi menee siis. Olin kyllä todella yllättynyt, että kurssille on noinkin paljon pyrkijöitä.
Jekku esiintyi tänään kyllä edukseen. Olen todella ylpeä siitä! Porukka oli jaettu kolmeen osaan ja jokaisen osan piti suorittaa samat tehtävät. Me aloitimme putkella. Se on onneksi Jekulle tuttu ja helppo, eli se ei tuottanut ongelmia. Samassa ohjaajat hieman tutkivat Jekkua, miten se päästä luo ja antaa koskea. Minut myös hämmennettiin täysin kysymällä, minkä kokoinen Jekku on, säkäkorkeudeltaan siis! Minulla ei ole minkäänlaista aavistustakaan asiasta! Mutta olettaisin, että mini se olisi.
Seuraavana oli perustottelevaisuutta. Ryhmässämme oli 10 koirakkoa, ja aina vuorollaan yksi koirakko tuli keskelle ja lähti pujottelemaan muiden ohi. Pujottelevalle koirakolle piti siis antaa rauha mennä. Jekku ei ole ikinä seurannut noin nätisti! Käskin sen seurata ja sen jälkeen vain juttelin sille ja kehuin, ja se piti katsekontaktia koko ajan! Ainoastaan kerran palkkasin sen kesken kaiken: kun olimme päässeet Paavon ohi. Paavo-schipperke oli siis kanssamme pyrkimässä kurssille ja vieläpä samassa ryhmässäkin. Jekku yleensä seurasi herkeämättä Paavoa, mutta nyt onneksi malttoi keskittyä seuraamiseen. Osion lopuksi oli paikalla oloa ja luokse tuloa. Paikalla olossa Jekku varasti vähän. Se oli ehkä pahin virhe, mitä tuossa kokeessa kohdallamme tapahtui.
Viimeisenä oli perusesteitä. Ne Jekku suoritti ihan hienosti. Vähän otin varman päälle ja pidin Jekkua hihnassa. Hienosti se silti meni. Nyt jää sitten nähtäväksi, pääsemmekö vaiko emme. Jännittää. Olisi niin mukava päästä! Ehkä siitäkin tulisi vähän uutta puhtia ja piristystä syksyyn, jos pääsisi ihan kunnolla aloittamaan agilityn.
Siihen asti ottanemme rennosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti