Kevät alkaa hiljalleen tehdä tuloaan. Sen tietää monestakin eri asiasta: päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy (paljastaen raadollisesti likaiset ikkunat ja pölyiset pinnat), omaan mieleeni hiipii kevätväsymys, Jekun ensimmäinen karvanlähtö on käynnistynyt. On vielä yksi varma keväänmerkki: lehtien palstoilla käynnistyvät koirankakkakeskustelut. Olen toistaiseksi seurannut keskustelua vain Turun Sanomista. Joku reipas ulkoilija oli laskenut 100 metrin matkalla muistaakseni 43 koirankakkaa. Sitä hän ei ollut tullut laskeneeksi, paljonko tuolla samaisella matkalla oli esimerkiksi tupakantumppeja, karkkipapereita, lasinsiruja, tölkkejä, tai muuta sellaista maatumatonta tavaraa. Toinen kirjoittaja kyseli, mikseivät ihmiset opeta koiriaan tekemään jätöksiään metsään. Ihan hyvä idea, mutta näin kaupungissa tuota metsää on vähän hintsusti tarjolla.
Täytyy myöntää, että eivät ne koirankakat todellakaan mitään kaunistuksia katukuvassa ole. Silti keskustelut ja ruikutukset ärsyttävät. Eikö ole elämässä suurempia ongelmia, kuin maatuvasta jätöksestä valittaminen? Sitä paitsi enemmän kaduilla ja kujilla näkee ihmisen jälkeensä jättämiä jätöksiä, kuten niitä tupakantumppeja ja käärepapereita. Sanottakoon nyt vielä, että me molemmat Miehen kanssa pidämme huolta siitä, että Jekun jätökset tulevat korjatuiksi. Toivottavasti muutkin koiranomistajat korjaavat koiransa jätökset, että valittajilla olisi vähän vähemmän valitettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti