Jekku on alkanut lenkeillä kovasti fundeerata. Fundeerata on turkua ja tarkoittaa miettimistä, mietiskelyä ja ajattelemista. Jekku siis pysähtyy, nostaa toisen etutassun ylös ja tuijottaa jotakin/jonnekin. Se voi pysyä paikoillaan kauankin. En tiedä, mitä se näkee, tai kuvittelee näkevänsä, tai ylipäätään mitä se mahtaa pohtia. Kovin filosofiselta se näyttää siinä lumikasan päällä tai katukäytävällä seistessään.
Eilen kävelyllä Jekku pysähtyi ja jäi tuijottamaan muovinauhaa, joka oli viritetty tolppien väliin estämään ihmisten kulkua liian läheltä talon seinää. Nauha oli toisesta päästä irronnut ja heilui tuulessa. Jekku katsoi sitä hetken kummastuneena. Lähdin kävelemään lähemmäs pitäen remmiä melko löysällä. Ajattelin, että Jekku saa itse lähestyä ihmettelemäänsä nauhaa, jos niin haluaa. Jekku meni reippaasti kohti, mutta kavahti, kun nauha taas heilahti tuulessa. Loppujen lopuksi Jekku totesi nauhan vaarattomaksi (ja nosti koipeaan sen päälle).
Teimme eilen 1,5 tunnin lenkin, jonka jälkeen kotona Jekulla olisi vielä riittänyt virtaa leikkimiseen. Kyllähän minä sen tiedän, että ulkoilu ei koiraa väsytä, vaan se tarvitsee siihen päänvaivaa. Silti ajattelin, että lenkkikin vähän väsyttäisi. Facebookissakin asiaa sivusin, ja sainkin paljon vinkkejä koiran aktivoimiseksi. Ajattelin alkaa tänään kokeilla niitä käytännössä. Kommentoin sitten tänne, mitä kaikkea olemme puuhanneet ja mitä kaikkea uutta Jekku on oppinut. Siis ainakin toivottavasti oppinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti