Enää/vielä kuusi yötä odotusta

Olen käynnistänyt laskurin töideni päättymiseen ja Jekun saapumiseen. Töitä jäljellä viisi päivää ja Jekku saapuu päivä sen jälkeen. Sovimme siis, että haemme Jekun sunnuntaina. Vielä on vaikka mitä tekemistä jäljellä! Pitäisi tehdä suursiivous, tai ainakin raivata lattiat tyhjiksi turhasta romusta, ja pitäisi hankkia jotkut aidat, ettei Jekku pääse joka paikkaan. Sen sijaan, että tekisin jompaakumpaa noista, kirjoitan tätä blogia. No, onhan tässä vielä aikaa... Pitäisi myös miettiä jokin sijoituspaikka kaikille Jekun tarvikkeille, pedille ja ruoka- ja vesikupille. Mies on tämän viikon iltavuorossa, joten näemme vain aamulla ja illalla. No, ehkä hän voi järjestellä täällä paikkoja päivällä, minä illalla.

Eilen kävimme taas moikkaamassa Jekkua. Paikalla oli myös Jekun siskon tuleva perhe ja heidän koiransa. Olimme ulkona koko ajan ja pennut olivat jo melko vilkkaita. Näimme ehkä myös vilauksen tulevaa luupäisyyttä: ensin sisarukset hilpaisivat vähän väliä talon nurkan taakse tutkimaan bensakanisteria ja sen jälkeen Jekku yritti kerta toisensa jälkeen tunkeutua pienestä raosta aitaukseen. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Jekku yritti myös välillä mennä tervehtimään siskonsa perheen koiraa, mutta tämä ei oikein välittänyt pennuista, vaan suorastaan arkaili niitä.

Saa nähdä, tuleeko Jekusta ihan tykkänään Miehen koira. Nyt se jo oli kovasti Miehen perään ja kiipeili tämän syliin. Anita kysyikin, laitetaanko jo seuraavasta pentueesta uusi pentu minulle varaukseen. Mutta ehkä yritän kestää tämän kuin nainen.

Lähtiäisiksi saimme Anitalta pentupaketit. Siihen sisältyi mm. ruokaa, herkkupaloja, lelu, ruokakuppi ja kynsisakset!

Kuviakin otimme (lue: Mies otti), mutta en jaksa taaskaan syventyä siihen, kuinka saisin niitä tänne asti...