Keskiviikkona kävimme poikien kanssa rokotuksilla. Kummallakin ne olivat vanhentuneet (uuups!), mutta nyt on kätevää, että menevät samassa tahdissa. Eli kolmen vuoden päästä taas molemmat voi viedä samalla kertaa.
Aluksi molemmat punnittiin. Jekku painaa 7,5 kiloa ja Jalo 17,6 kiloa. Eläinlääkäri kopeloidessaan totesi molempien koon olevan juuri sopiva. Omaan silmääni Jekku on ehkä vähän tuhdissa kunnossa, joten siltä voisi vähän saada painoa pois. Suurin syy lienee se, että liikunta on ollut hieman turhan vähäistä, mutta makupaloja koirat ovat kuitenkin saaneet säännöllisesti. Jalo sen sijaan on kyllä kovin solakka ja saisi painaa enemmänkin mielestäni, vaikka noin silmämääräisesti se onkin hyvin sopusuhtainen.
Eniten jännitin itse eläinlääkärin tarkastusta Jalon kohdalla. Se kun ei vieraista tykkää vaan helposti ärhentelee... Mies nosti sen pöydälle, josta se koitti heti ensitöikseen hypätä pois. Kovasti sitä jännitti. Eläinlääkäri puheli leppoisasti mutta oli kuitenkin varma otteissaan. Hän tarttui heti Jaloa päästä, silitteli, tutki korvat ja silmät, kurkkasi suuhun ja rapsutteli. Jalo ei tehnyt elettäkään väistääkseen saati äristäkseen. Huh! Itse rokotusta se tuskin huomasi.
Tuli Jekun vuoro päästä pöydälle. Sitä jännitti myös ihan valtavasti. Nyt Jalo yritti kurotella pöydälle ja oli selvästi kiinnostunut, mitä Jekulle tehdään. Jekku sai huomautuksen hammaskivestä ja kehotuksen, että vielä tämän vuoden puolella sitä kannattaisi poistaa. Tuli vähän syyllinen olo, että huono koiranomistaja tässä, hei. En minä ole vaan tullut Jekun suuhun katsoneeksi... En edes osaa selittää, että miksi en. Olin suoraan sanottuna järkyttytkin, millaiset kerrostumat sillä oli osassa hampaita. Pitää syksyllä hoitaa homma!
Molemmat koiramme saavat kuitenkin samaa ruokaa ja samoja puruluita, mutta silti Jalon hampaissa ei ole mitään moittimista. Ehkä se sitten jäystää luitaan hartaammin kuin Jekku, joka syö vain parhaat päältä (siis jos puhutaan ihan aidoista luista). Dentastixejä nuo saavat säännöllisen epäsäännöllisesti. Mies kyllä kertoi, että hammaskiven kertyminen johtuu syljestä ja sen erityksestä ja on siis kovin yksilöllistä. Näköjään.
Rokotuksiin kumpikaan ei sen kummemmin reagoinut, tai no... Jekku taisi saada jonkun virtapiikin lisää, kun se illalla olisi kovasti halunnut leikkiä Jalon kanssa; Jekku komensi ja komensi ja otti leikkiasentoja Jalon edessä. Jalo sen sijaan vaan makasi sohvalla ja katsoi todella tympääntyneesti, että mitä Jekku riehuu. Jalon voimille siis selvästi tuo eläinlääkärikäynti otti. Sillä on ollut tapana iltaisin käpertyä nojatuolille nukkumaan, niin myös keskiviikkona. Se oli oloonsa niin tyytyväinen, että se piti ihan erikseen käydä pyytämässä iltaulkoilulle. Eipä ole sellaistakaan ennen tapahtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti