Kiskuri

Huh, miten Jekku on alkanut kiskoa! Eilen se vainusi kaksi mäyristyttöä ja yritti nelivedolla päästä niiden perään (ilmeisesti ihan kirjailmellisestikin). Aluksi hämmennyin täysin, sillä ei se koskaan ennen ole tuollaisella voimalla ja vauhdilla kiskonut. Tein sitten niin, miten joissakin koulutusoppaissa neuvotaan: pysähdyin ja odotin, että Jekku kääntyy minua kohti. Taas jatkettiin matkaa, mutta sama vetäminen alkoi heti. Taas pysähdys. Pari askelta. Pysähdys. Lopulta Jekku alkoi vinkua ja vikistä, kun ei päässyt tyttöjen perään. Käännyimme hetkeksi toiseen suuntaan, joten Jekku unohti vainunsa, ja kävelymme pääsi jatkumaan ihan kivasti.

Nyt Jekku on jo ihan innoissaan lumesta: se kahlaa syvällä niin, että vain pää näkyy, tai sitten se tunkee päänsä lumihankeen, en tiedä miksi. Ei sitä tunnu enää niin palelevankaan. Sen turkki on kyllä niin helppohoitoinen! Lumi ei tartu, vaan se saa sen puristeltua pois itsestään.

Jekku on taas vähän riiviöillyt (en tiedä, onko tuo oikea sana...). Eilen se yritti hyppiä ja saada lipaston päältä jotakin. Onko jotain vinkkejä, millä tuon saisi kuriin? Totta kai kiellämme, kun se hyppää, mutta ei tunnu menevän perille. Tai no, eilen meni sen verran, että kielsin, Jekku lopetti hyppimisen, käänsin selkäni, ja noin viiden minuutin kuluttua puhelinjohto oli purtu kolmeen osaan. Aaargh! Taisi olla jo kolmas johto, jonka Jekku puree poikki. Kävin ostamassa uuden johdon ja ostin varoiksi kaksi. Nyt myös vaihdoimme modeemin paikkaa, josko siitä olisi apua.