Tänään olimme vuoden viimeisillä skipitreffeillä hyvin jäätävissä tunnelmissa. En edes tiedä, kuinka paljon pakkasta oli, mutta enemmän kuin riittävästi. Muuten tarkentui, mutta sormet ja varpaat olivat pahasti jäässä. Pakkasesta huolimatta koiria taisi olla paikalla kymmenen. Mukana oli myös uusi tuttavuus, 4 kuukautta vanha Allu. Aivan hurmaava! Myös Jekun äiskä Iita oli siellä. Jekku oli kuitenkin eniten Demin kimpussa. Jekku koitti kovasti myös astua Demiä, eikä jättänyt sitä hetkeksikään rauhaan. Välillä otin Jekun syliini, ja välillä Demi oli omistajansa sylissä. Myös pieni välikohtaus koettiin: kauempana oli mies jonkun todella ison koiran kanssa, ja Jekku, Nemo ja Vili tai Velmu (en ole varma kumpi) lähtivät kolmisin haukkuen kohti koiraa. Meidän omistajien huudot kaikuivat täysin kuuroille korville. Miehellä oli täysi työ pidellä omaa koiraansa kolmen mustan haukkuessa ja ärsyttäessä. Nemo uskaltautui kaikkein lähimmäksi ja sai vähän osumaakin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Itse pelästyin kyllä kovasti, sillä tilanne näytti aika pelottavalta.
Meille oli tarjolla myös glögiä, pipareita ja suklaata. Kiitos niistä! On kyllä kiva, että on säännöllisesti tällaisia treffejä. Tänäänkin tuli jotenkin lohdullinen olo, kun kuulin, miten muutkin skipit ovat sabotoineet kotiaan. Jekku ei olekaan ainoa, joka on sellainen tuholainen! Niin, ja onhan se koirillekin kivaa, kun pääsevät juoksentelemaan ja leikkimään keskenään. Nyt täällä kotona on ihanan rauhallista, kun Jekku on yhä treffien jäljiltä väsähtänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti