Punkkiaineen vika kun pää on vino?

Eilinen iltamme vierähti Vettorin eläinlääkäriasemalla. Emme onneksi sentään ollet päivystystapaus, vaan varasin meille ajan tiistai-iltana. Jos aloitetaan vähän kauempaa. Kävimme perjantaina Ruissalossa kävelyllä, ja ihan kunnon lenkki tulikin. Lämmintä piisasi, ja huono omistaja unohti vesikipon autoon. Kävimme Honkapirtissä kahvilla, joten saimme siellä onneksi juotettua koirat. Autolla teimme punkkisyynin, mikä Jekun turkinpaksuudella on hippasen vaikeaa. Lähinnä toivoin, etteivät punkit leviäisi tontillemme, koska ei niitä ennen täällä ole ollut. Varmuuden vuoksi illalla uusimme punkkiainekäsittelyt. Käytössämme on ollut Exspot, joka on sopinut ihan hyvin; vähän Jalo on itseään koettanut hinkata sohvaan ja milloin mihinkin, koska aine ilmeisesti kirvelee vähän, mutta mitään kummempaa ei ole tullut. Ja mikä tärkeintä: punkit ovat pysyneet poissa!

Viikonloppuna Jalo kuitenkin alkoi käyttäytyä oudosti. Se raapi niskaansa tai lähinnä ehkä korviaan, hinkkasi itseään, ravisteli päätään, lipoi ilmaa, säpsyi, yritti paeta itseään, makasi pää saunan portaiden alla... Laitoimme kaiken oirehdinnan punkkiaineen piikkiin. Sitä kun oli jäänyt selkeästi myös niskavilloihin kiinni. Sunnuntaina pesin Jalon, toisin pesun (kahdesti) maanantaina, ja illalla Mies vielä kampasi Jalon niskavilloista ainetta pois. Mielestäni oireet yltyivät. Jalo ei ollut ollenkaan oma itsensä. Kyllä se söi, joi ja ulkoili, mutta kotona oli ihan tolaltaan. Ihan kuin se olisi nähnyt tai tuntenut jossain jotain pikku-ukkoja. Se todellakin säpsähteli ja säntäili ja välillä haroi tassuillaan päätään. Minulle yritettiin vakuutella, että punkkiaineesta se vaan johtuu. Olin eri mieltä: jos kyse olisi ollut punkkiaineesta, Jalo olisi vetänyt katolleen ja piehtaroinut ja hinkannut niskaansa. Nyt se selkeästi oirehti korvaa, varsinkin vasenta. Se kulki ikään kuin vasen korva edellä, sillä lailla vinossa, tiedättekö. Se ravisteli päätään toistuvasti ja kuten sanottua, haroi tassuilla päätään. Tiistai-iltana päädyin netin kautta varaamaan Jalolle lääkäriajan, jonka sainkin heti keskiviikkoillaksi.

Lääkärillä aluksi hoitaja tsekkasi Jalon korvat ja otti näytteet, joita sitten tutkittiin. Kohta lääkäri tuli tekemään tarkempaa syyniä. Hän katsoi korvat silmämääräisesti, kuten minäkin olin tehnyt mutten tietenkään maallikkona mitään tajunnut. Tai no, lääkärikin vasta luupin läpi katsoessaan älähti heti, että oikeassa korvassa on todella paljon "jotain eritettä", vasemmassa vähän vähemmän. Jalo vahvisti tämän älähtämällä, kun oikeaa korvaa tutkittiin. Sitten poistuimme odottelemaan tarkempia tutkimustuloksia.

Lopulta meidät kutsuttiin takaisin lääkärin juttusille. Viljelystä oli ilmennyt, että korvien eritenäytteessä oli lievää kokkibakteerin liikakasvua. Tähän määrättiin 10 päivän kortisonilius korviin. Lisäksi vielä siinä vastaanotolla oikea korva huuhdeltiin. En voi muuta kuin kehua Jaloa. On se reipas pieni potilas! Vaikka se muutoin ihmisiä kavahtaakin, lääkärillä se antaa kärsivällisesti tutkia itsensä, eikä rimpuile, räpiköi, kilju tai murise. Lääkärikin kehaisi, että huomasi, ettei tuntunut kivalta tai ollut miellyttävää, mutta kaikesta huolimatta Jalo antoi tehdä kaikki toimenpiteet, mitä tarpeen oli.

Kannatti kuunnella omaa intuitiota, tai ehkä ihan vaan omaa järkeä ja viedä koira lääkäriin. Nyt täytyy toivoa, että lääke auttaa, eikä tulehdus enää uusiudu. Jos uusii, pitänee tutkia, missä vika. (Lähinnä jo aloin miettiä, pitäisikö ruokavaliota vähän tarkastella ja fiksata paremmaksi. Tuskin siitä haittaakaan olisi.)