Sunnuntaina, kun olin vähän kotona ehtinyt huilia päivän tapahtumien jäljiltä, ilmoitin heti Paulalle ja Hannalle, että Jalo ei ainakaan pariin kertaan pääse rally-tokoon. Rohkeasti kysyin, voisiko Jekku tulla tuuraamaan. Ja sehän sopi!
Vähän jännitti: mitäköhän siitä tulee... Olemme me kai joskus Jekunkin kanssa rally-tokoa harrastaneet. Tai ainakin silloin aikoinaan, kun ensimmäisen kerran Paulalle satuimme, aloitin rallyn nimenomaan Jekun kanssa, kunnes siirsin Jalon tilalle.
Maanantaina suuntasimme treeneihin (Jalon jäädessä ulvomaan peräämme, kuulemma). Jekun kanssa on sikäli aika stressitöntä, kun se suhtautuu toisiin koiriin hyvin lunkisti. Se ei ollut millänsäkään, kun shelttiuros yritti vähän haastaa. Jalohan oli ihan tukkanuottasilla tuon uroksen kanssa. Jekku oli ihan elementissään ja intsinä. Se hyppi ja kähisi. Pari treenitoveria kysyi, että minkä ikäinen Jekku on. Heille tuli suurena yllätyksenä vastaus 7,5 vuotta. (Tosin myös Jaloa he olivat luulleet nuoremmiksi... Miksiköhän molempia koiriani luullaan nuoremmiksi kuin ne ovatkaan..?)
Radasta suurin osa tehtiin oikealla puolella. Ou jeah.
Mutta Jekkupa yllätti! Epätarkkaahan tekeminen oli, mutta melkoisen kivasti klaarasimme radan! Paulakin oli ehkä yllättynyt, että sehän meni sujuvasti. Eniten yllätti, miten kivasti Jekku osasi seurata oikealla. Vasemmalla se puolestaan edisti. Saksalaiset käännökset olivat vähän hankalia, varsinkin, kun koira oli oikealla. Jekku ei osaa niin hyvää kontaktia pitää kuin Jalo. Mutta sanoisin, että ihan kehityskelpoinen tuo on! Pitäisiköhän treenata enemmän... Toisaalta nyt kun tiedossa on muutoksia ensi vuodeksi, niin mitäpä suotta. Noista muutoksista ehkä voisi jopa ihan oman postauksensa muuten laatia, jos tässä syyslomaillessa vielä ehtisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti