perjantai 4. elokuuta 2017

Nose Work, osa 1

Kirjoitin tuossa taannoin, kun kävimme tutustumassa noseworkiin . (Nyt iskee ammatillinen kriisi: miten tuo lajin nimi muuten pitäisi ihan oikeasti kirjoittaa? Katsoin ko. lajin yhdistyksen sivuilta, ja näemmä se kirjoitaan juuri noin: Nose Work. Okei.) Koska jostain syystä minua nämä hajujutut kiinnostavat, päätin sitten ilmoittaa Jalon neljän kerran Nose Work -kurssille, kun Paula sellaista mainosti. Kurssi pidetään Kaarinassa, joten välimatka on sopiva.

Ensimmäinen kerta oli eilen. Meitä on yhteensä kuusi koirakkoa, joista osa aika nuoria, jopa pentuja. Jokaiselle tehtiin siis oman tasonsa mukaisesti. Osa ei tuntunut kiinnostuvan haistelusta juurikaan, tai ei siis tajunnut, mikä on se metallinen pyöreä rasia siinä hiekkakentällä. Oli hauskaa seurata koirien ilmeitä ja eleitä. Osa huitoi tassulla omistajaa yrittäen näin saada namia, osa välillä ihan suorastaan jäätyi ja jäi tuijottelemaan muualle. Jokainen sai kuitenkin onnistuneitakin hetkiä. Teimme kolme kierrosta.

Jalon kanssa teimme ensimmäisellä kierroksella ihan perusjuttua: purkki maahan, nuuhkaisu, naks, palkka. Sen jälkeen siirryimme jo siihen, että palkan jälkeen heitän namin kauemmas, jotta kouluttaja, Ida, sai siirrettyä purkkia, ja Jalon piti sitten taas hakeutua purkille. Sujui ihan kivasti. Kerran tuli Jalolle jäätyminen. Väliajat Jalo odotti autossa. Se taitaa taas olla pitkästä aikaa haastavin osuus sille, kun ei se ole juuri tottunut autossa venailemaan. Onneksi kahdella seuraavalla kierroksella tajusin ottaa Jalon hyvissä ajoin autosta pois, jotta se vähän rauhottui.

Toisella kierroksella teimme alkuun samaa, mitä ensimmäiselläkin kierroksella. Sitten mukaan otettiin toinen, tyhjä purkki. Molemmat laitettiin maahan, ja Jalon piti nuuhkaista sitä oikeaa, hajun sisältämää, purkkia. Palkan jälkeen taas heitin namin kauemmas, ja Ida vaihteli purkkien paikkaa. Välillä Jalo toki meni tyhjälle purkille (niin kuin varmaan kuuluukin), mutta hoksasi sitten mennä sille oikealle. Onnistuneiden toistojen jälkeen pidimme taas tauon.

Kolmannella kierroksella oli taas nuo kaksi purkkia. Lopuksi sitten niin, että jäi vain oikea purkki, ja namitin Jaloa minkä kerkesin, kunhan se kuonolla tökkäisi purkkia. Kolmas kierros jäi ehkä vähän vajaaksi, kun jotkut ötökät tulivat kiusaamaan Jaloa ja sen keskittyminen herpaantui täysin. Toki kyseessä saattoi olla ihan puhtaasti väsyminenkin.

Kivaa oli! Olen varsin iloinen ja ylpeä Jalon käyttäytymisestä! No okei, vähän se kiskoi hihnassa, mutta ei kiinnittänyt huomiota muihin koiriin eikä ihmisiin. Välillä se ihan nuuhki Idaa, eikä ollut moksiskaan, vaikka Ida käänteli ja heilutteli purkkeja sen nenän edessä. Sitä minä vaan ihmettelen, kun niin lupailtiin, että Nose Work totaalisesti väsyttää koiran... Että koska pitäisi olla jotain merkkejä näkyvissä? Nimittäin kotona Jalo veti loppuillan rallia pitkin kämppää, kun kärpänen kehtasi pörräillä täällä ympäriinsä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti