torstai 21. kesäkuuta 2018

Kenttärallya

Kesän ajan Paulalla on ollut pyörimässä rally-tokotreenejä niin Paraisilla kuin Kaarinassakin. Monet ovat varanneet paikan koko kesäksi, mutta itse en tohtinut. Ajattelin, että yritän kalastella irtotunteja mahdollisuuksien mukaan. Jo viime viikolla piti mennä, mutta Jalon lääkäri osui samaan ajankohtaan. Tällä viikolla lopulta pääsimme.

Taas vähän mietin, että mitenköhän sujuu... Kenttä oli kyllä tuttu viime syksyn nose work -alkeiskurssilta. Jalo käyttäytyi ihan normaalisti, kun otin sen ulos autosta. Ei se oikein edes noteerannut muita paikalla olevia koiriakaan. Vähän se ihmetteli kenttää ja meinasi lähteä hajujen perään. Niin, pidin Jalon siis hihnassa, avoimella paikalla kun olimme. Lisähäiriönä oli kentän toisella laidalla ollut perhe, jossa lapset potkivat palloa ja heittivät frisbeetä. Siinä oli minulle jännitysmomenttia kerrakseen. Paula huomasi jännitykseni ja kehotti minua menemään omaan kuplaan tekemisen suhteen. Ja kas, niinpä me menimme. Suurin ongelma oli tällä erää hihna, joka tuppasi sotkeutumaan Jalon jalkoihin. Maalikyltin jälkeen oli vielä muutama ekstrakyltti, jotka päätin yrittää suorittaa. Nekin sujuivat!

Toinen kierros sujui vielä ensimmäistäkin paremmin, kuten meillä yleensäkin. Nyt en edes sekoillut remmin kanssa niin pahasti, joten ylimääräistä sättäämistä ei ollut. Jalo teki ehkä parhaan seuruun spiraalissa ikinä! Olen ihan todella tyytyväinen Jalon suoritukseen tältä päivältä! Paulakin kehui, että Jalo vaikuttaa nyt todella paljon tasapainoisemmalta kuin aiemmin. Se oli mukava kuulla.

Lähtö treeneihin ei kuitenkaan sujunut ihan kovin kivasti. Laitoin kamppeet ja itseni valmiiksi ja otin Jalon pannan ja taluttimen naulakosta ja kutsuin Jaloa. Jekkukin tuli siihen norkoilemaan. Kehotin Jekkua jäämään odottamaan ja että Jalo saisi tulla. Ja mitä tekee Jalo? Juoksee nojatuolissa istuvan Miehen luo, hyppää tämän syliin ja kiipeää vieläpä Miehen niskan taakse nojatuolin selkänojalle istumaan! Siinä se sitten tärisi. Siinä olisi ollut ihan tuhannen taalan paikka valokuvalle muuten! Mies tuli saattamaan meitä ovelle kehottaen Jaloa menemään nyt vaan. Jalo jäi Miehen jalkoihin pyörimään. Lopulta pääsimme matkaan, ja autossa Jalo oli jo ihan normaali. Luulikohan se, että olemme taas matkalla eläinlääkärille..? Voi raukkaa, kun tulossa on vielä korvatulehduksen kontrollikäynti. Täytyy ehkä sen jälkeen jokunen kerta autoilla vaikkapa uimarannalle, ettei nyt ihan mitään lähtö- tai autokammoa jäisi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti